maanantai 20. heinäkuuta 2015

Luontopolku päättyy, oma polku jatkuu..

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös meidän luontopolkumme. Kolmeen kuukauteen on mahtunut paljon kaikenlaisia uusia taitoja ja tietoja, menoa ja meininkiä, itkua ja naurua.


Mieleenpainuvimpia hetkiä pajajakson ajalta olivat viikon leiri Tankarin saarella ja muut luontoretket, talkoot ja muutenkin yhdessä tekeminen sekä tutustumiskäynnit.


Pajajakson aikana myös etsittiin ja löydettiin voimavaroja elämään mm. luonnosta, onnistumisista, toisistamme ja positiivisista palautteista.


Uutta oppia saatiin retkeilyn perusasioista, monelle esimerkiksi halkojen hakkaaminen ja nuotion sytyttäminen olivat uusia asioita, toisille taas jo tuttuja ennestään. Yhdessä opeteltiin myös ryhmässä toimimisen taitoja. Itsetuntemuskin lisääntyi siinä sivussa. Tärkeitä oppeja tuli myös ensiapukurssilla ja palolaitoksen alkusammutusopetuksessa.


Jokainen ryhmäläinen varmasti huomasi luonnon suuren merkityksen niin pajatoiminnassamme kuin henkilökohtaisessa elämässämmekin. Luonnolla on rauhoittava, maadoittava ja tasapainottava vaikutus, jota ei välttämättä aina edes tule ajatelleeksi, mutta joka kuitenkin on aina läsnä taustavoimana.


Olemme todella tyytyväisiä hienosta ryhmähengestämme, joka vallitsi koko pajajakson ajan! Suuret kiitokset myös ohjaajillemme Niinalle ja Tarulle sekä harjoittelija Annalle.


Pajalaisten mietteitä pajan päättyessä:

"Kannustava ilmapiiri, jossa sai olla oma itsensä <3"

"Hyvin erilaisetkin ihmiset voivat muodostaa toimivan ryhmän, kunhan kaikille annetaan tilaa olla oma itsensä ja mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin/toimintaan"

"Kuinka hyvältä positiivisten kehujen antaminen ja saaminen tuntuukaan"

"Ryhmässä oleminen ei tunnu enää niin vaikealta. Voin ottaa rennommin. Muut hyväksyvät minut"

"Pajajakso jää mieleen positiivisena muistona"

"Tuntuu haikealta, kun paja päättyy. On ollut hieno kokemus koko luontopolku. Ikävä varmasti tulee jollain tavalla. Jotain jää nyt taakse ja jotain uutta tulee tilalle. Yksi vaihe elämässä ohi. Aika jatkaa matkaa"


Vaikka nyt hyvästellään luontopolku, niin saadut opit ja mukavat muistot pakataan reppuun mukaan oman elämän polulle! Nähdään taas ystävät <3

Viimeisiä viedään - superpäivitys

6.-10.7.2015

Viikko oli rento. Maanantaiaamu vietettiin jälleen jokseenkin tuttujen ja turvallisten pajojen parissa. Tämä päivä olikin myös ilon päivä, sillä kahdella luontopolkulaisilla oli onni ja tilaisuus korjauttaa pyöränsä asiaan omistautuneella pajalla kuntoon.




 Seuraavana päivä tutustuttiin hieman TEAK:in aikuiskoulutukseen, keskiviikkona Tullintorilla oli TYPA:n vuoro. Molemmat varteenotettavia vaihtoehtoja jos kriteerit osuu kohdilleen.





Torstai vielä meni voimavarakansioiden puuhasteluun, mutta seuraavana päivänä lähdettiinkin taas retkelle. Määränpää oli tällä kertaa Kaarinanpolun varrellla sijaitseva Katajajärven laavu.








Kävelymatka oli pitkä, mäkinen, helteinen ja suunnistustaitoja koetteleva, mutta perille päästiin upealle paikalle. Luonnon ihasteluun ei tosin jäänyt turhan paljon aikaa, sillä ruuan laitto alkoi samoin tein. Huomioitavanarvoista on, että retkipäivänä ei satanut lainkaan joten saimme grillailla rauhassa. Laavu vaikuttaa olevan suosittu hyvällä säällä, paria koiranulkoiluttajaa, lapsiperhettä ja maastopyöräilijöitä tuli tavattua. Reissu oli ylipäätään hyvin eläinpainotteinen. Jo menomatkalla näimme mielenkiintoisen kuoriaisen sekä parvittain perhosia.


Lammella asustaa jo monessa polvessa harvinaisempi kaakkuripariskunta poikasineen ja näihin aikoihin ranta näemmä myös kuhisee sammakonalkuja.






Syömäilyn jälkeen lähdimme reippailemaan bussipysäkille päin. Matkan varrella näimme kyyn poikasen, pienen rupikonnan sekä lisää ötököiden elämää. Bussin odottelua puolestaan kevensi kulman takaa ilmestynyt jänis, joka ilmeisesti päätti kulkevansa perille nopeammin omilla kintuillaan. Kovin antoisa retkipäivä johon kävelymatka toi oman sopivan haasteensa.





13.-17.7.2015

Maanantaina käynnistyi osalle meistä viimeinen kokonainen viikko. Aamupalasen jälkeen ryhdyimme tuohisrmusten tekoon. Kaarna varisi skasien otteessa leikatessamme sopivan levyisiä tuohinauhoja. Harjoittelua sai kuitenkin tehdä tavallisella kopiopaperilla. Joillekin tuohen käsittely oli tuttua kauraa, toiset puolestaan saivat touhusta haastetta itselleen. Lopulta täytyi uskoa että hahmotusvaikeuksienkin kanssa painiva yksilö voi oppia tekniikan ulkoa.
Tuota pikaa olikin taas ruokatauko. Loppupäivä puuhattiin jälleen voimavarakansioiden parissa. Päivä päättyi esitelmään yliopistosta ja pääsykokeista. Esitelmä oli kuulemma hyödyllinen, sen kyhäillyt luontopolkulainen kiittää.

Tiistaina oli vuorossa taas pyöräretkipäivä. Suurimmalla osalla olikin oma pyörä, muut lainasivat pyöräpajan pyöriä. Jaoimme tarvittavat varusteet kunkin reppuun, jonka jälkeen poljimme kohti Pyynikkiä mukavan lämpöisessä auringonpaisteessa. Lähestyttäessä määränpäätämme mukava lämpö muuttui kuitenkin kuumuudeksi ja kaikille taisikin tulla kunnolla hiki. Pysähdyimme hetkeksi ennen viimeistä jyrkkää nousua. Maasto on Pyynikin alueellakin yllättävän mäkistä. Se toi oman haasteensa pyöräilyyn. Tulipahan ainakin kuntoiltua vähän enemmän päivän aikana. Pyynikin näkötornin läheltä löysimme suojaisan ja rauhallisen levähdyspaikan, jossa päädyimme lounastamaankin. DIY -burgerimme saivat jopa jonkin verran mainetta somessa! Sattuipa yksi lenkkeilijäkin oikaisemaan taukopaikkamme ohitse. Muuten saimme olla rauhassa. Lounaan jälkeen saimme tehtäväksi askarrella "ikkunan" kesän Luontopolusta. Materiaaleina käytimme luonnonmateriaaleja, joita kiinnitimme siihen.  Teoksestamme tuli hieno ja se otettiinkin mukaan mukaan vietäväksi Etapille. Ennen lähtöä takaisin meillä oli vielä hyvin aikaa jakaa ajatuksia toisillemme kesän pajajaksosta. Monenlaisia asioita onkin yhdessä ehditty kokea. Hyvä vähän pysähtyä välillä niin, ettei ole heti kiire mihinkään. Oli kiva kuulla muiden ajatuksia yhteisistä hetkistä ja tulevasta. Ajatustuokiomme jälkeen pakkasimme tavarat kasaan, osa suuntasi suoraan kotiin ja toiset samaan reittiä takaisin Etapille.


Keskiviikko tarjosi askareita sekä tutustumista TAKKiin. Edellispäivän retkellä olleet trangiat kaipasivat pesua ja vanhat leivät asianmukaista hävittämistä. Loppupäivän sai tehdä voimavarakansioita, kirjoittaa palautelappuja tai päivittää blogia. Ainakin blogin parissa tuli rehkittyä ihan urakalla muun muassa teknisten vaikeuksien vuoksi.
TAKKin tutustuminen puolestaan meni hyvin, vierailua johdatti kannustava ja mukava Heikki -opettaja. Opinahjon monia koulutusaloja päästiin näkemään vaikka remontti hieman rajoittikin. TAKKissa kouluttautuminen on puolet nopeampaa kuin muissa kouluissa. Esimerkiksi kahden vuoden koulutus voidaan supistaa vuoteen tai jopa yhdeksään kuukauteen. Koulu järjesti ensimmäisenä naispainotteisen hitsauslinjan sekä miespainotteisen lähihoitajalinjan. Kivan näköisiä automiehiä kuulemma oli myös. ;)



Torstaiaamuna hupsuteltiin ulkona. Luontopolkulaiset muuntautuivat hampaattomiksi eläkeläiskansaksi, jotka piirissä toistivat eri eläinten nimiä. Tavoitteena oli tietysti olla nauramatta. Lystiä oli, mutta kunnialla selvittiin. Seuraava ohjelmanumero vaati tarkkaavaisuutta. Parit kertoivat toisilleen jonkin kivan muistonsa. Toisen piti kuunnella, ensin ilmeettömänä ja sitten normaalisti regoimalla. Sitten sama tarina piti kertoa parille takaisin, matkien myös eleitä. Jälkinmäinen tosin oli hankalampi muistaa. Tarinoita oli kiva kuunnella ja kuin itsestään jatkaa parin kanssa aheesta keskustelua. Tuli kyllä huomattua että on aika epämukavaa jos keskustelukumppani ei osoita kiinostusta kertomaasi. Erikoinen mutta mukava pikku tehtävä. Loppupäivästä päästiin ihastelemaan toistemme voimavarakansioita. Oli jännää nähdä mitä samoja tai eri valokuvia kukin oli teettänyt itselleen. Jokainen kansio kyllä edustaa tekijäänä hyvin. Rento päivä, joka alko valmistella alkuviikon päättäjäisiä.

Perjantai aamuna oli ensin aamupala tuttuun tapaan. Sen jälkeen siirryimme neukkariin. Siellä vähän herättelimme itseämme pienillä aivojumpalla. Saimme heittäytyä leikkisiksi pallojen avulla, joita heittelimme toisillemme. Samalla piti sanoa unelmien matkakohteen nimi ääneen. Haastetta tähän leikkiin saimme toisen pallon avulla. Hauskaa oli. Kun leikki oli leikitty aloimme kirjoitella ajatuksia ylös kuluneesta pajajaksosta. Hieman myöhemmin ajatukset luettiin meille ääneen.  Oli kiva kuulla mitä ajatuksia muilla on herännyt tästä yhteisestä pajajaksosta. Lounastauon jäkeen jatkoimme päivää keskeneräisten asioiden parissa, eli kirjottelimme positiivisia palautteita toisillemme kirjekuoriin ja suunnittelimme blogipäivityksiä.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kuuma niittyviikko

Viikko käynnistyi jälleen pajoilla. Allekirjoittanut saapui Etapille jo kahdeksaksi siivoushommiin.. Tai pikemminkin viihtyisään parituntiseen perehdytykseen. Mieleen jäi säästeliäisyyteen pohjautuvia perusjuttuja, kuten pesutiivisteen laimentaminen sekä rätin/liinan/muun putsaushärpäkkeen maltillinen kostutus – puhdistus voi kuin voikin onnistua pienemmällä läträämisellä.
Puhdistusliinojen taktinen taittelu myös kannattaa opetella tehokkuuden ja tietysti siisteyden kannalta. Siivousvälineisiin tutustuttiin sekä siisteyttä ylläpitäviin vinkkeihin. Tiesittekö esimerkiksi, että kalkkeutumisen (eli sameutumisen) ehkäisemiseksi ja kauniin kiillon ylläpitämiseksi kraanat kannattaa suihkun jälkeen pyyhkäistä kuivaksi paperilla? Pääsin sitten toki myös pesemään sen vessan (ei ole kamalaa) ja pyyhkimään lattioita. Täytyy sanoa että siivouspaja oli kyllä itselläni tähänastisista pajoista yksi antoisimmista, jos voitte vaan uskoa.

Tiistaipäivä polkaistiin käyntiin Voimavarapiste Rastilla. Tehtiin voimavarapuuta ja meditoitiin. Kevytmielinen itsetuntemusharjoitus osoittautui haasteelliseksi.. Miten sitä osaisi helposti päättää, mikä elokuva, rakennus tai vaikka viikonpäivä olisi?? Saatiin myös neuvoja omien voimavarojen tunnistamiseen ja tunnelma oli rento.
Rastilta suuntasimme Pyynikin minigolfradan ohitse seesteisen Pyhäjärven rantaan.




Jatkoimme henkilökohtaisten, omasta mielestämme tärkeimpien luonteenvahvuuksiemme listaamisella. Sen jälkeen myös muut listasivat kullekin luontopolkulaiselle mielestään tärkeimmät, pajan aikana esiin tulleet vahvuudet. Keskusteltiin porukalla vähän niistä ja päästiin sitten kotiin tummien pilvien lähestyessä. Sää oli meitä jälleen työajalla viitsinyt suosia.

Keskiviikko sujui täysin Luontopolun basecampilla puuhaten. Saimme ihastella arboretum -photoshootin satoa sekä askarrella voimavarakansioita. Leppoisa ja viihtyisä päivä kaiken kaikkiaan.

Loppuviikosta meillä oli niittytalkoot Ahlmanilla jonne kaikki tulivat suoraan aamulla. Torstaina aamupala nautittiin ulkona varjoisassa katoksessa.





Sen jälkeen siirryimme kohti niittyä ja varastoa, josta haimme tarvittavat talkoovälineet: haravat ja työhanskat. Talkookohteemme oli valmiiksi niitetty. Meidän tehtäväksemme jäi sitten haravoida irtonaiset heinäkasat talteen korjattavaksi, jotta niissä olevat ravinteet eivät rehevöittäisi niittyä liikaa.


Ahersimme puoleen päivään asti, jolloin pidimme lounastauon tilapuodin ruokalassa. Lounaan meille tarjosi Ahlman.








Talkoot jatkuivat jälleen iltapäivällä helteisessä säässä, vaikkakin halutessaan sai myös kerätä ja pilkkoa raparperit kellarissa.





Kävimme kaikki yhdessä katsomassa myös nuoria lehmiä, hiehoja. Niille maistui hyvin käsin tarjottu ruoho. Saimmepa nähdä myös parin hiehon innostunutta kirmailua kesälaitumella.




"Mihin te meette? Älkää jättäkö.."

Talkoopäivä päättyi tuttuun turvalliseen aikaan, ja koulutilalta suuntasimme suoraan kotiin kokoamaan itseämme.
Perjantaina niittytalkoot jatkuivat. Jo aamulla oli selvää, että tästäkin päivästä olisi tuleva helteinen. Sama ohjelma jatkui, joskin juomataukoja sun muita taidettiin pitää hieman enemmän. Saatiin niitty kuitenkin hyvälle mallille kahdessa päivässä. Ollaankin näköjään tämmöistä melkosen aikaansaavaa porukkaa. : )
Meille myös esiteltiin perinnepihaa, jossa näimme monenlaisia kasveja. Päivä oli jälleen pulkassa ja kukin lähti kohti kotia enemmän tai vähemmän väsähtäneinä keräämään voimia seuraavaan viikkoon.